hurme

Suomi

Substantiivi

hurme (48)

1. (runollinen, ylätyyliä) haavasta vuotava veri

   rakas meille on rauha, mut jos sota soi / kai yhdessä virrata hurmeemme voi. (Eino Leinon runosta ”Suomi ja Puola”, 1920)

   voi vainolaisen hurmehella peittää maan (Porilaisten marssi)

Ääntäminen

• IPA: /ˈhurmeˣ/
• tavutus: hur‧me

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hurme	hurmeet
genetiivi	hurmeen	hurmeiden hurmeitten
partitiivi	hurmetta	hurmeita
akkusatiivi	hurme; hurmeen	hurmeet
sisäpaikallissijat
inessiivi	hurmeessa	hurmeissa
elatiivi	hurmeesta	hurmeista
illatiivi	hurmeeseen	hurmeisiin hurmeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	hurmeella	hurmeilla
ablatiivi	hurmeelta	hurmeilta
allatiivi	hurmeelle	hurmeille
muut sijamuodot
essiivi	hurmeena	hurmeina
translatiivi	hurmeeksi	hurmeiksi
abessiivi	hurmeetta	hurmeitta
instruktiivi	–	hurmein
komitatiivi	–	hurmeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	hurmee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	hurmet-

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: hurmeinen
• verbit: hurmehtia

Yhdyssanat

hurmehiippo, hurmekenttä, hurmevirta, hurmevuo, sydänhurme

Aiheesta muualla

• hurme Kielitoimiston sanakirjassa