hurmuri

Suomi

Substantiivi

hurmuri (6)

1. (arkikieltä) hurmaaja; henkilö, joka hurmaa

Ääntäminen

• IPA: /ˈhurmuri/
• tavutus: hur‧mu‧ri

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hurmuri	hurmurit
genetiivi	hurmurin	hurmurien hurmureiden hurmureitten
partitiivi	hurmuria	hurmureita hurmureja
akkusatiivi	hurmuri; hurmurin	hurmurit
sisäpaikallissijat
inessiivi	hurmurissa	hurmureissa
elatiivi	hurmurista	hurmureista
illatiivi	hurmuriin	hurmureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	hurmurilla	hurmureilla
ablatiivi	hurmurilta	hurmureilta
allatiivi	hurmurille	hurmureille
muut sijamuodot
essiivi	hurmurina	hurmureina
translatiivi	hurmuriksi	hurmureiksi
abessiivi	hurmuritta	hurmureitta
instruktiivi	–	hurmurein
komitatiivi	–	hurmureine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	hurmuri-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi hurmata + johdin -uri

Käännökset

1. hurmaaja

Ks. hurmaaja

Aiheesta muualla

• hurmuri Kielitoimiston sanakirjassa