ilmalento

Suomi

Substantiivi

ilmalento (1-J)

1. sinkoutuminen ilmaan, yleensä jonkin törmäyksen tai putoamisen tuloksena

   Hurja ilmalento päin mäntyä – kuljettaja loukkaantui lievästi

   20 metrin ilmalento ja auto täysin romuksi

Ääntäminen

• IPA: /ˈilmɑˌlent̪o/
• tavutus: il‧ma‧len‧to

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ilmalento	ilmalennot
genetiivi	ilmalennon	ilmalentojen
partitiivi	ilmalentoa	ilmalentoja
akkusatiivi	ilmalento; ilmalennon	ilmalennot
sisäpaikallissijat
inessiivi	ilmalennossa	ilmalennoissa
elatiivi	ilmalennosta	ilmalennoista
illatiivi	ilmalentoon	ilmalentoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ilmalennolla	ilmalennoilla
ablatiivi	ilmalennolta	ilmalennoilta
allatiivi	ilmalennolle	ilmalennoille
muut sijamuodot
essiivi	ilmalentona	ilmalentoina
translatiivi	ilmalennoksi	ilmalennoiksi
abessiivi	ilmalennotta	ilmalennoitta
instruktiivi	–	ilmalennoin
komitatiivi	–	ilmalentoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	ilmalenno-
vahva vartalo	ilmalento-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• yhdyssana sanoista ilma ja lento

Aiheesta muualla

• ilmalento Kielitoimiston sanakirjassa