ilme

Katso artikkeli Ilme Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

ilme (48)

1. ihmisen kasvoilla näkyvät merkit mielialasta

   Arvasin, mitä oli tapahtunut, kun näin hänen ilmeensä.

2. (kuvaannollisesti) kohteen ulkonäkö, tyyli

   Yleisradion visuaalinen ilme uudistuu ensi keväänä.

Ääntäminen

• IPA: /ˈilmeˣ/
• tavutus: il‧me

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ilme	ilmeet
genetiivi	ilmeen	ilmeiden ilmeitten
partitiivi	ilmettä	ilmeitä
akkusatiivi	ilme; ilmeen	ilmeet
sisäpaikallissijat
inessiivi	ilmeessä	ilmeissä
elatiivi	ilmeestä	ilmeistä
illatiivi	ilmeeseen	ilmeisiin ilmeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ilmeellä	ilmeillä
ablatiivi	ilmeeltä	ilmeiltä
allatiivi	ilmeelle	ilmeille
muut sijamuodot
essiivi	ilmeenä	ilmeinä
translatiivi	ilmeeksi	ilmeiksi
abessiivi	ilmeettä	ilmeittä
instruktiivi	–	ilmein
komitatiivi	–	ilmeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ilmee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	ilmet-

Käännökset

1. ihmisen kasvoilla näkyvät merkit mielialasta

englanti: expression, face (~sad face)

ranska: expression f. (du visage), mine f.

2. kohteen ulkonäkö, tyyli

ranska: apparence f., style m.

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: ilmeetön, ilmeikäs, ilmeinen
• verbit: ilmeillä, ilmeittää

Yhdyssanat

ilmelihas, kasvonilme, yleisilme

Aiheesta muualla

• ilme Kielitoimiston sanakirjassa
• ilme Tieteen termipankissa
• Artikkeli 2387 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viro

Substantiivi

ilme (gen ilme, part ilmet)

1. ilme

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 6 (mõte) mõte

Aiheesta muualla

• [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik : ilme
• ilme Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)

Lähteet

• Eesti-soome sõnaraamat / Paul Kokla et al. – Tallinn : Valgus, [1990] 2007.