iltti

Suomi

Substantiivi

iltti (5-C)

1. kengän osa kengännauhojen ja jalan välissä, kengän kieli

Ääntäminen

• IPA: /ˈilt̪ːi/
• tavutus: ilt‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	iltti	iltit
genetiivi	iltin	ilttien (ilttein)
partitiivi	ilttiä	ilttejä
akkusatiivi	iltti; iltin	iltit
sisäpaikallissijat
inessiivi	iltissä	ilteissä
elatiivi	iltistä	ilteistä
illatiivi	ilttiin	iltteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	iltillä	ilteillä
ablatiivi	iltiltä	ilteiltä
allatiivi	iltille	ilteille
muut sijamuodot
essiivi	ilttinä	iltteinä
translatiivi	iltiksi	ilteiksi
abessiivi	iltittä	ilteittä
instruktiivi	–	iltein
komitatiivi	–	iltteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	ilti-
vahva vartalo	iltti-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. kengän osa kengännauhojen ja jalan välissä, kengän kieli

englanti: tongue puola: język buta

venäjä: хлястик, язичок

Aiheesta muualla

• iltti Kielitoimiston sanakirjassa
• iltti Suomen murteiden sanakirjassa
• iltti Suomen etymologisessa sanakirjassa