imaami

Katso artikkeli Imaami Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

imaami (5)

1. (islam) rukouksen johtaja moskeijassa tai moskeijan johtaja
2. (islam) šiialaisuuden eräissä haaroissa Jumalan valitsema erehtymätön johtaja ja laillinen Mohammadin seuraaja

Ääntäminen

• IPA: /ˈimɑːmi/
• tavutus: i‧maa‧mi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	imaami	imaamit
genetiivi	imaamin	imaamien (imaamein)
partitiivi	imaamia	imaameja
akkusatiivi	imaami; imaamin	imaamit
sisäpaikallissijat
inessiivi	imaamissa	imaameissa
elatiivi	imaamista	imaameista
illatiivi	imaamiin	imaameihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	imaamilla	imaameilla
ablatiivi	imaamilta	imaameilta
allatiivi	imaamille	imaameille
muut sijamuodot
essiivi	imaamina	imaameina
translatiivi	imaamiksi	imaameiksi
abessiivi	imaamitta	imaameitta
instruktiivi	–	imaamein
komitatiivi	–	imaameine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	imaami-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

arabian kielestä, إمام

Käännökset

1. rukouksen johtaja moskeijassa tai moskeijan johtaja

bosnia: imam m. bulgaria: имам m. englanti: imam espanja: imán m. kroatia: imam m. ranska: imam m.

ruotsi: imam serbia: imam, имам m. sloveeni: imam m. unkari: imám venäjä: имам m.

Aiheesta muualla

• imaami Kielitoimiston sanakirjassa