ire

Englanti

Substantiivi

ire (ei monikkoa)

1. (runollinen, ylätyyliä) viha, raivo

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	ires
part. prees.	iring
imp. & part. perf.	ired

ire

1. vihastuttaa, ärsyttää

Liittyvät sanat

• irate

Latina

Verbi

īre

1. (taivutusmuoto) aktiivin preesensin infinitiivi verbistä eō

Ranska

Substantiivi

ire f. (ei monikkoa)

1. ärtymys, raivo

Liittyvät sanat

Synonyymit

• colère

Aiheesta muualla

• ire Trésor de la langue française informatisé ‑sanakirjassa (ranskaksi)