itu

Suomi

Substantiivi

itu (1-F) (monikko idut)

1. kasvin siemenestä tai mukulasta kasvamaan lähtevä varren ja lehtien alku (myös kuvaannollisesti)

   Perunoissa on jo idut.

2. (erityisesti, keittiö) eräiden kasvien siemen tai papu idätettynä raakaravinnoksi tai ruoanlaittoon

   Sinimailasen idut ovat kevyttä mutta valkuaispitoista syötävää.

   Papujen idut sulavat paremmin kuin idättämättömät pavut, mutta kaikki ravintoaineet ovat niissä tallella.

Ääntäminen

• IPA: /ˈit̪u/
• tavutus: i‧tu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	itu	idut
genetiivi	idun	itujen
partitiivi	itua	ituja
akkusatiivi	itu; idun	idut
sisäpaikallissijat
inessiivi	idussa	iduissa
elatiivi	idusta	iduista
illatiivi	ituun	ituihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	idulla	iduilla
ablatiivi	idulta	iduilta
allatiivi	idulle	iduille
muut sijamuodot
essiivi	ituna	ituina
translatiivi	iduksi	iduiksi
abessiivi	idutta	iduitta
instruktiivi	–	iduin
komitatiivi	–	ituine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	idu-
vahva vartalo	itu-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi itää + johdin -u

Käännökset

1. kasvin siemenestä tai mukulasta kasvamaan lähtevä varren ja lehtien alku

englanti: sprout espanja: brote m.

turkki: filiz venäjä: росток m.

Liittyvät sanat

• idätys
• itäminen
• itää, idätellä, idättää

Yhdyssanat

idunestoaine, idunviritys, ituhippi, itujyvänen, iturata, itusalaatti, itusilmu, perunanitu

Idiomit

• olla itua - olla järkeä/ajatusta

Tuossa näkemyksessä on kyllä itua.

Aiheesta muualla

• itu Kielitoimiston sanakirjassa
• itu Tieteen termipankissa

Ruotsi

Adverbi

itu (sanalta puuttuu taivutus, katso ohjeet täältä)

1. halki, kahtia
2. ta ~ med ngn aloittaa jkn