jaoke

Suomi

Substantiivi

jaoke (48-A)

1. (anatomia) eräiden eläinten ruumiin peräkkäisiä rakenteeltaan samankaltaisia osia

   Juoksujalkaisten kussakin vartalon jaokkeessa on yksi raajapari, kaksoisjalkaisilla niitä on kaksi.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	jaoke	jaokkeet
genetiivi	jaokkeen	jaokkeiden jaokkeitten
partitiivi	jaoketta	jaokkeita
akkusatiivi	jaoke; jaokkeen	jaokkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi	jaokkeessa	jaokkeissa
elatiivi	jaokkeesta	jaokkeista
illatiivi	jaokkeeseen	jaokkeisiin jaokkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	jaokkeella	jaokkeilla
ablatiivi	jaokkeelta	jaokkeilta
allatiivi	jaokkeelle	jaokkeille
muut sijamuodot
essiivi	jaokkeena	jaokkeina
translatiivi	jaokkeeksi	jaokkeiksi
abessiivi	jaokkeetta	jaokkeitta
instruktiivi	–	jaokkein
komitatiivi	–	jaokkeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	jaokkee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	jaoket-

Etymologia

substantiivi jako (heikko vartalo jao- ) + johdin -ke

Käännökset

1. eräiden eläinten ruumiin peräkkäisiä samankaltaisia osia

englanti: segment

Liittyvät sanat

Synonyymit

• segmentti

Johdokset

• adjektiivit: jaokkeinen

Aiheesta muualla

• jaoke Kielitoimiston sanakirjassa