jonotus

Suomi

Substantiivi

jonotus (39)

1. jonottamisen toteutus

Ääntäminen

• IPA: /ˈjonot̪us/
• tavutus: jo‧no‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	jonotus	jonotukset
genetiivi	jonotuksen	jonotusten jonotuksien
partitiivi	jonotusta	jonotuksia
akkusatiivi	jonotus; jonotuksen	jonotukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	jonotuksessa	jonotuksissa
elatiivi	jonotuksesta	jonotuksista
illatiivi	jonotukseen	jonotuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	jonotuksella	jonotuksilla
ablatiivi	jonotukselta	jonotuksilta
allatiivi	jonotukselle	jonotuksille
muut sijamuodot
essiivi	jonotuksena	jonotuksina
translatiivi	jonotukseksi	jonotuksiksi
abessiivi	jonotuksetta	jonotuksitta
instruktiivi	–	jonotuksin
komitatiivi	–	jonotuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	jonotukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	jonotus-

Etymologia

verbi jonottaa (heikko vartalo jonota- ) + johdin -us

Käännökset

1. jonottamisen toteutus

englanti: queuing

Liittyvät sanat

• jono
• jonottaa
• jonottaminen

Yhdyssanat

jonotuslappu, jonotuslippu, jonotuslista, jonotusnumero, jonotuspuhelin, jonotusääni

Aiheesta muualla

• jonotus Kielitoimiston sanakirjassa