josko

Suomi

Konjunktio

josko

1. (arkikieltä) epäsuoran kysymyslauseen alussa, erityisesti pohdiskelevassa tai tunteikkaassa tyylissä: -ko/-kö

   Odotellaan, josko hinta kääntyisi nousuun.

2. (arkikieltä) ehdotusta, toivetta tai epävarmuutta ilmaisemassa: jospa, jos vaikka, kenties, tokko

   Josko kokeiltaisiin jotain muuta tällä kertaa?

3. (murteellinen) jos

   Josko joulukirkkoom päästiin ni, sinnem mentiin. (Urjala)

Etymologia

• Yhdistelmä alistuskonjunktiosta jos ja liitepartikkelista -ko.
• Rakenne on matkittu muiden kielten mallista, jossa suomen jos-sanaa vastaavaa konjunktiota käytetään myös epäsuoran kysymyksen päälauseeseen liittämiseen: esim. haluan tietää, jos hän siellä. (oikeammin haluan tietää, onko hän siellä, < ruotsiksi jag vill veta, om hen är där)

Huomautukset

• Kielenhuolto on suhtautunut sanaan enimmäkseen kielteisesti. Sanaa pidettiin 1800-luvulla kaihdettavana ”epäsuomalaisuutena”, myöhemmemmin vain ”kartettavana” Nykyisin kielenhuolto ei ehdottomasti sulje sanaa pois vaan hyväksyy sen arkikielessä ja epämuodollisessa kirjoituksessa. Neutraaliin asiatyyliin sana ei silti kuulu, vaan sitä käytetään usein vain rennoissa ja pohdiskelevissa tilanteissa.^[1]

Liittyvät sanat

• joskin, joskaan, jospa

Aiheesta muualla

• josko Kielitoimiston sanakirjassa
• josko Suomen murteiden sanakirjassa