jumppa

Suomi

Substantiivi

jumppa (10-B)

1. (arkikieltä) liikunta, voimistelu

Ääntäminen

• IPA: /ˈjumpːɑ/
• tavutus: jump‧pa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	jumppa	jumpat
genetiivi	jumpan	jumppien (jumppain)
partitiivi	jumppaa	jumppia
akkusatiivi	jumppa; jumpan	jumpat
sisäpaikallissijat
inessiivi	jumpassa	jumpissa
elatiivi	jumpasta	jumpista
illatiivi	jumppaan	jumppiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	jumpalla	jumpilla
ablatiivi	jumpalta	jumpilta
allatiivi	jumpalle	jumpille
muut sijamuodot
essiivi	jumppana	jumppina
translatiivi	jumpaksi	jumpiksi
abessiivi	jumpatta	jumpitta
instruktiivi	–	jumpin
komitatiivi	–	jumppine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	jumpa-
vahva vartalo	jumppa-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

ruotsin sanasta gympa < gymnastik^[1]

Käännökset

1. liikunta, voimistelu

ruotsi: jumpa, gymnastik, jympa

Liittyvät sanat

Johdokset

• verbit: jumpata

Yhdyssanat

hikijumppa, jumppavideo, jytäjumppa, kuntojumppa, satujumppa, silmäjumppa, taukojumppa, vesijumppa, äitiysjumppa

Aiheesta muualla

• jumppa Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 4258 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa