juopa

Suomi

Substantiivi

juopa (9-E)

1. juova
2. (hyvin vanhahtava) rajalinja
3. (hyvin vanhahtava) kuilu, rotko

Ääntäminen

• IPA: /ˈjuo̯pɑ/
• tavutus: juo‧pa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	juopa	juovat
genetiivi	juovan	juopien (juopain)
partitiivi	juopaa	juopia
akkusatiivi	juopa; juovan	juovat
sisäpaikallissijat
inessiivi	juovassa	juovissa
elatiivi	juovasta	juovista
illatiivi	juopaan	juopiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	juovalla	juovilla
ablatiivi	juovalta	juovilta
allatiivi	juovalle	juoville
muut sijamuodot
essiivi	juopana	juopina
translatiivi	juovaksi	juoviksi
abessiivi	juovatta	juovitta
instruktiivi	–	juovin
komitatiivi	–	juopine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	juova-
vahva vartalo	juopa-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. juova

Ks. juova

2. rajalinja

Ks. rajalinja

3. rotko

Ks. kuilu

Aiheesta muualla

• juopa Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

1. (vanhahtava, nykykielessä murteellinen) aktiivin partisiipin preesens verbistä juoda
2. (vanhentunut) aktiivin partisiipin futuuri verbistä juoda

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

• (nykykieltä) juova