juurakko

Suomi

Substantiivi

juurakko (4-A)

1. (kasvitiede) versokasvin monivuotinen maaverso.

Ääntäminen

• IPA: /ˈjuːrɑkːo/
• tavutus: juu‧rak‧ko

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	juurakko	juurakot
genetiivi	juurakon	juurakoiden juurakoitten juurakkojen
partitiivi	juurakkoa	juurakkoja juurakoita
akkusatiivi	juurakko; juurakon	juurakot
sisäpaikallissijat
inessiivi	juurakossa	juurakoissa
elatiivi	juurakosta	juurakoista
illatiivi	juurakkoon	juurakkoihin juurakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	juurakolla	juurakoilla
ablatiivi	juurakolta	juurakoilta
allatiivi	juurakolle	juurakoille
muut sijamuodot
essiivi	juurakkona	juurakkoina juurakoina
translatiivi	juurakoksi	juurakoiksi
abessiivi	juurakotta	juurakoitta
instruktiivi	–	juurakoin
komitatiivi	–	juurakkoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	juurako-
vahva vartalo	juurakko-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. kasvitiede: versokasvin monivuotinen maaverso

englanti: rhizome

ruotsi: rotvälta, rotstubbe

Liittyvät sanat

• verso

Johdokset

• adjektiivit: juurakkoinen

Aiheesta muualla

• juurakko Kielitoimiston sanakirjassa
• juurakko Tieteen termipankissa