kärsä

Suomi

Substantiivi

kärsä (10)^[1]

1. norsun elin, joka vastaa nenää ja ylähuulta
2. sian elin, joka vastaa nenää ja ylähuulta

Ääntäminen

• IPA: /ˈkærsæ/
• tavutus: kär‧sä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kärsä	kärsät
genetiivi	kärsän	kärsien (kärsäin)
partitiivi	kärsää	kärsiä
akkusatiivi	kärsä; kärsän	kärsät
sisäpaikallissijat
inessiivi	kärsässä	kärsissä
elatiivi	kärsästä	kärsistä
illatiivi	kärsään	kärsiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kärsällä	kärsillä
ablatiivi	kärsältä	kärsiltä
allatiivi	kärsälle	kärsille
muut sijamuodot
essiivi	kärsänä	kärsinä
translatiivi	kärsäksi	kärsiksi
abessiivi	kärsättä	kärsittä
instruktiivi	–	kärsin
komitatiivi	–	kärsine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kärsä-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• luultavimmin saamelaiskielistä, vrt. norjansaamen gærsse, pohjoissaamen gearsi

Käännökset

1. norsun

englanti: trunk espanja: trompa f. kroatia: surla f.

puola: trąba f. ranska: trompe f. turkki: hortum

2. sian

englanti: snout hollanti: snuit kroatia: rilo n.

ranska: museau m. turkki: burun

Liittyvät sanat

• nenä
• ylähuuli
• sian kärsä

Johdokset

• substantiivit: kärsäkäs, kärsämö

Yhdyssanat

imukärsä

Aiheesta muualla

• kärsä Kielitoimiston sanakirjassa
• kärsä Tieteen termipankissa