kaara

Suomi

Substantiivi

kaara (9)

1. (arkikieltä, amerikansuomea) auto
2. (vanhentunut) hevosvaunut^[1]

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑːrɑ/
• tavutus: kaa‧ra

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kaara	kaarat
genetiivi	kaaran	kaarojen (kaarain)
partitiivi	kaaraa	kaaroja
akkusatiivi	kaara; kaaran	kaarat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kaarassa	kaaroissa
elatiivi	kaarasta	kaaroista
illatiivi	kaaraan	kaaroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kaaralla	kaaroilla
ablatiivi	kaaralta	kaaroilta
allatiivi	kaaralle	kaaroille
muut sijamuodot
essiivi	kaarana	kaaroina
translatiivi	kaaraksi	kaaroiksi
abessiivi	kaaratta	kaaroitta
instruktiivi	–	kaaroin
komitatiivi	–	kaaroine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kaara-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• englannin car

Aiheesta muualla

• kaara Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 406, 445 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa