kaikuminen

Suomi

Substantiivi

kaikuminen

1. äänen, myös muodollisesti sähkömagneettisen säteilyn, heijastuminen

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kaikuminen	kaikumiset
genetiivi	kaikumisen	kaikumisten kaikumisien
partitiivi	kaikumista	kaikumisia
akkusatiivi	kaikuminen; kaikumisen	kaikumiset
sisäpaikallissijat
inessiivi	kaikumisessa	kaikumisissa
elatiivi	kaikumisesta	kaikumisista
illatiivi	kaikumiseen	kaikumisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kaikumisella	kaikumisilla
ablatiivi	kaikumiselta	kaikumisilta
allatiivi	kaikumiselle	kaikumisille
muut sijamuodot
essiivi	kaikumisena (kaikumisna)	kaikumisina
translatiivi	kaikumiseksi	kaikumisiksi
abessiivi	kaikumisetta	kaikumisitta
instruktiivi	–	kaikumisin
komitatiivi	–	kaikumisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kaikumise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kaikumis-

Etymologia

verbi kaikua + johdin -minen

Liittyvät sanat

• kaiku