kaima

Katso myös: käima

Suomi

Substantiivi

kaima (9)

1. samanniminen henkilö

   Matti Virtasella on monta kaimaa, kun tämä nimiyhdistelmä on Suomen toiseksi yleisin.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑi̯mɑ/, [ˈkɑ̝imɑ̝]
• tavutus: kai‧ma

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kaima	kaimat
genetiivi	kaiman	kaimojen (kaimain)
partitiivi	kaimaa	kaimoja
akkusatiivi	kaima; kaiman	kaimat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kaimassa	kaimoissa
elatiivi	kaimasta	kaimoista
illatiivi	kaimaan	kaimoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kaimalla	kaimoilla
ablatiivi	kaimalta	kaimoilta
allatiivi	kaimalle	kaimoille
muut sijamuodot
essiivi	kaimana	kaimoina
translatiivi	kaimaksi	kaimoiksi
abessiivi	kaimatta	kaimoitta
instruktiivi	–	kaimoin
komitatiivi	–	kaimoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kaima-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

balttilainen laina^[1]

Käännökset

1. samanniminen henkilö

englanti: namesake espanja: tocayo, -a hollanti: naamgenoot inarinsaame: käimi islanti: (miespuolinen) nafni m., (naispuolinen) nafna f. italia: omonimo kreikka: ομώνυμος, puhek. συνονόματος kroatia: imenjak m., imenjakinja f. portugali: tocaio

puola: imiennik m., imienniczka f. ranska: homonyme ruotsi: namne saksa: Namensvetter m. tšekki: jmenovec m., jmenovkyně f. turkki: adaş unkari: névrokon venäjä: тёзка m./f. viro: nimekaim

Liittyvät sanat

• kamu
• kuoma

Yhdyssanat

• täyskaima

Aiheesta muualla

• kaima Kielitoimiston sanakirjassa