kaisla
From Wiktionary, the free dictionary
Remove ads
Suomi
Substantiivi
kaisla (9)
- (taksonomia) mikä tahansa kaislojen sukuun (Scirpus) kuuluva sarakasvien laji tai sellaisen yksilö
- järvikaislojen sukuun kuuluva laji Schoenoplectus lacustris tai sen yksilö
- (puhekieltä, yleisesti) mikä tahansa vesistössä kasvava heinäkasvien laji tai sellaisen yksilö
- (puhekieltä, erityisesti) edellisiin kuuluva järviruoko
Ääntäminen
- IPA: /ˈkɑi̯slɑ/
- tavutus: kais‧la
Taivutus
Etymologia
- vanha germaaninen laina, jonka rekonstruoitu alkumuoto on *gaisilan (> muun muassa ruotsin gissel); sanalla on useissa lähisukukielissä vastineita kuten inkeroisen klaisa, karjalan kaisla, vatjan glaisa ja viron kaisel; sanojen epäsäännölliset äänteenmuutokset ja runsaat murteelliset variantit selittyvät germaanisen sanan suomensukuisten kielten puhujan kannalta oudolla äänneasulla[1]
Käännökset
1. mikä tahansa Scirpus-suvun sarakasvi
|
Ks. röyhykaisla |
2. Schoenoplectus lacustris
|
Ks. järvikaisla |
4. järviruoko
|
Ks. järviruoko |
Liittyvät sanat
Johdokset
- substantiivit: kaislikko
Yhdyssanat
- juurtokaisla, järvikaisla, kaislakori, kaislamatto, kaislasara, kaislavene, korpikaisla, litteäkaisla, merikaisla, pallokaisla, papyruskaisla, ruskokaisla, röyhykaisla, sinikaisla, sädekaisla
Aiheesta muualla
Remove ads
Viitteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads