kalla

Suomi

Substantiivi

kalla (9)

1. huonevehka
2. huonevehkan kukinto

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑlːɑ/
• tavutus: kal‧la

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kalla	kallat
genetiivi	kallan	kallojen (kallain)
partitiivi	kallaa	kalloja
akkusatiivi	kalla; kallan	kallat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kallassa	kalloissa
elatiivi	kallasta	kalloista
illatiivi	kallaan	kalloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kallalla	kalloilla
ablatiivi	kallalta	kalloilta
allatiivi	kallalle	kalloille
muut sijamuodot
essiivi	kallana	kalloina
translatiivi	kallaksi	kalloiksi
abessiivi	kallatta	kalloitta
instruktiivi	–	kalloin
komitatiivi	–	kalloine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kalla-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

• kanna

Aiheesta muualla

• kalla Kielitoimiston sanakirjassa

Islanti

Verbi

kalla (heikko taivutus)

1. kutsua (nimeltä; tulemaan luokseen)

Ruotsi

Adjektiivi

kalla

1. yksikön yleissuvun heikko muoto sanasta kall
2. yksikön neutrin heikko muoto sanasta kall
3. monikkomuoto sanasta kall

Substantiivi

kalla yl. (1) (yks. määr. kallan[luo], mon. epämäär. kallor[luo], mon. määr. kallorna[luo])

1. (kasvitiede) huonevehka (Zanthedescia aethiopica)

Verbi

kalla (1)

1. kutsua (nimeltä; tulemaan luokseen)

Taivutus

Taivutus – kalla
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	kallar[luo]	kallas
imperfekti	kallade	kallades
supiini	kallat	kallats
imperatiivi	kalla	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: kalla
• passiivin infinitiivi: kallas
• aktiivin part. prees: kallande [luo]
• passiivin part. prees: kallandes
• part. perf.: yl. kallad, n. kallat, määr./mon. kallade

Aiheesta muualla

• kalla Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)