kallo

Katso artikkeli Kallo Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

kallo (1)

1. eläimen pään luinen kuori, joka suojaa muun muassa aivoja. Ihmisestä puhuttaessa usein muodossa pääkallo.

   (arkikieltä) Koira sai kuulan kalloonsa. – Koira tapettiin ampumalla.

2. (kuvaannollisesti, arkikieltä) pää

   Jätin koulun kesken, kun ei mennyt ollenkaan teoria kalloon.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑlːo/
• tavutus: kal‧lo

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kallo	kallot
genetiivi	kallon	kallojen
partitiivi	kalloa	kalloja
akkusatiivi	kallo; kallon	kallot
sisäpaikallissijat
inessiivi	kallossa	kalloissa
elatiivi	kallosta	kalloista
illatiivi	kalloon	kalloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kallolla	kalloilla
ablatiivi	kallolta	kalloilta
allatiivi	kallolle	kalloille
muut sijamuodot
essiivi	kallona	kalloina
translatiivi	kalloksi	kalloiksi
abessiivi	kallotta	kalloitta
instruktiivi	–	kalloin
komitatiivi	–	kalloine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kallo-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

germaaninen laina^[1]

Käännökset

1. pääkallo

englanti: skull, cranium espanja: cráneo m. hollanti: schedel m. italia: cranio m., teschio m. kreikka: κρανίο n. kroatia: lubanja f. latina: cranium n. liettua: kaukolė f. portugali: crâneo m. puola: czaszka f.

ranska: crâne m. romania: craniu n. ruotsi: skalle, kranium saksa: Schädel m. serbia: lobanja, лобања f. tšekki: lebka f. ukraina: череп m. unkari: koponya venäjä: череп m. viro: pealuu, kolju, kolp

2. pää, ymmärrys

englanti: head, skull ruotsi: skalle saksa: Schädel m., Kopf m.

ukraina: череп m., голова f. venäjä: голова f. viro: pea

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: kallollinen

Yhdyssanat ja sanaliitot

kallohonka, kallokuva, kallonkutistaja, kallonmurtuma, kallonpohja, kallovamma, kovakalloinen, paksukalloinen, pääkallo, pääkallokeli, pääkallokiitäjä, pääkallonmetsästys, pääkallonmetsästäjä, pääkallonpaikka

Aiheesta muualla

• kallo Kielitoimiston sanakirjassa