kaluste

Suomi

Substantiivi

kaluste (48)

1. huonekalu

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑlust̪eˣ/
• tavutus: ka‧lus‧te

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kaluste	kalusteet
genetiivi	kalusteen	kalusteiden kalusteitten
partitiivi	kalustetta	kalusteita
akkusatiivi	kaluste; kalusteen	kalusteet
sisäpaikallissijat
inessiivi	kalusteessa	kalusteissa
elatiivi	kalusteesta	kalusteista
illatiivi	kalusteeseen	kalusteisiin kalusteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kalusteella	kalusteilla
ablatiivi	kalusteelta	kalusteilta
allatiivi	kalusteelle	kalusteille
muut sijamuodot
essiivi	kalusteena	kalusteina
translatiivi	kalusteeksi	kalusteiksi
abessiivi	kalusteetta	kalusteitta
instruktiivi	–	kalustein
komitatiivi	–	kalusteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kalustee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kalustet-

Etymologia

• verbi kalustaa + johdin -e

Liittyvät sanat

• irtaimisto

Yhdyssanat

kalustevuokraamo, katukaluste, keittiökaluste, kiintokaluste, kylmäkaluste, kylpyhyonekaluste, myymäläkaluste, parvekekaluste, puutarhakaluste, säilytyskaluste, tyylikaluste, ulkokaluste, vesikaluste, vuokrakaluste

Anagrammit

kastelu, katselu, letkaus

Aiheesta muualla

• kaluste Kielitoimiston sanakirjassa