kamari

Suomi

Substantiivi

kamari (6)

1. pieni huone, erit. virkahuone
2. asuinhuone
3. parlamentin ylä- tai alahuone
4. (vanhahtava) viranomaisten nimissä

   poliisikamari, tullikamari, kauppakamari

5. (vanhahtava, puhekieltä) poliisiasema

   rosvot kiinni napataan / kamarille kuskataan (Fröbelin Palikat)

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑmɑri/
• tavutus: ka‧ma‧ri

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kamari	kamarit
genetiivi	kamarin	kamarien kamareiden kamareitten
partitiivi	kamaria	kamareita kamareja
akkusatiivi	kamari; kamarin	kamarit
sisäpaikallissijat
inessiivi	kamarissa	kamareissa
elatiivi	kamarista	kamareista
illatiivi	kamariin	kamareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kamarilla	kamareilla
ablatiivi	kamarilta	kamareilta
allatiivi	kamarille	kamareille
muut sijamuodot
essiivi	kamarina	kamareina
translatiivi	kamariksi	kamareiksi
abessiivi	kamaritta	kamareitta
instruktiivi	–	kamarein
komitatiivi	–	kamareine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kamari-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• ruotsin sanasta kammare

Liittyvät sanat

• kaksikamarinen, yksikamarinen
• -kamarinen
• kammari
• sali
• tupa

Yhdyssanat

huutokauppakamari, kaksikamarijärjestelmä, kamarifilosofia, kamariherra, kamarijunkkari, kamarikuoro, kamarimusiikki, kamarimusiikkiyhtye, kamarimuusikko, kamarineiti, kamarineito, kamarineuvos, kamarinäytelmä, kamariooppera, kamarioppinut, kamariorkesteri, kamaripalvelija, kamarirouva, kamariteoria, kamariviisaus, kamariyhtye, kauppakamari, lastenkamari, makuukamari, morsiuskamari, mummonkammari nuorkauppakamari, peräkamari, pihakamari, poliisikamari, saunakamari, sänkykamari, tullikamari, ullakkokamari, vinttikamari, yksikamarijärjestelmä, yliskamari

Idiomit

• joutua kamarille joutua poliisilaitokselle, putkaan

Aiheesta muualla

• kamari Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 343 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa