tupa

Katso artikkeli Tupa Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

tupa (10-E) (monikko tuvat)

1. maalaistalon iso oleskelu- ja ruokailuhuone
2. (sodankäynti) miehistötupa
3. vaatimaton us. yksihuoneinen hirsinen asuinrakennus

   Oma tupa, oma lupa!

   Matti ja Maija salvoivat hirsistä aluksi pienen tuvan, jota käytettäisiin myöhemmin saunana.

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪upɑ/, [ˈt̪ʷupɑ̝]
• tavutus: tu‧pa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tupa	tuvat
genetiivi	tuvan	tupien (tupain)
partitiivi	tupaa	tupia
akkusatiivi	tupa; tuvan	tuvat
sisäpaikallissijat
inessiivi	tuvassa	tuvissa
elatiivi	tuvasta	tuvista
illatiivi	tupaan	tupiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tuvalla	tuvilla
ablatiivi	tuvalta	tuvilta
allatiivi	tuvalle	tuville
muut sijamuodot
essiivi	tupana	tupina
translatiivi	tuvaksi	tuviksi
abessiivi	tuvatta	tuvitta
instruktiivi	–	tuvin
komitatiivi	–	tupine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	tuva-
vahva vartalo	tupa-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

vanha germaaninen laina^[1] vrt. nykyruotsin stuga^[2]

Käännökset

1. maalaistalon iso oleskelu- ja ruokailuhuone

ruotsi: stuga

unkari: lakószoba, szoba

2. sodankäynti

Ks. miehistötupa

3. vaatimaton us. yksihuoneinen hirsinen asuinrakennus

unkari: kunyhó, házikó

Liittyvät sanat

• maja
• mökki
• pirtti
• tupaantuliaiset

Johdokset

• substantiivit: tupalainen, tupanen

Yhdyssanat

autiotupa, hollitupa, karjatupa, käräjätupa, lakitupa, leivintupa, miehistötupa, mäkitupa, oluttupa, pesutupa, pyykkitupa, raastupa, renkitupa, takkatupa, taukotupa, teetupa, tietotupa, tunturitupa, tupailta, tupajumi, tupajäärä, tupakeittiö, tupakoi, tupatarkastus, tuulentupa, työtupa, varaustupa, vartiotupa, vuokratupa, väentupa, yhteistupa

Aiheesta muualla

• tupa Kielitoimiston sanakirjassa