kammo

Suomi

Substantiivi

kammo (1)

1. voimakas, usein lamaannuttava pelkotila

   Tunnen kammoa jo ajatellessani julkisen puheen pitämistä.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑmːo/
• tavutus: kam‧mo

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kammo	kammot
genetiivi	kammon	kammojen
partitiivi	kammoa	kammoja
akkusatiivi	kammo; kammon	kammot
sisäpaikallissijat
inessiivi	kammossa	kammoissa
elatiivi	kammosta	kammoista
illatiivi	kammoon	kammoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kammolla	kammoilla
ablatiivi	kammolta	kammoilta
allatiivi	kammolle	kammoille
muut sijamuodot
essiivi	kammona	kammoina
translatiivi	kammoksi	kammoiksi
abessiivi	kammotta	kammoitta
instruktiivi	–	kammoin
komitatiivi	–	kammoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kammo-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. voimakas, usein lamaannuttava pelkotila

italia: terrore m. ranska: terreur f., angoisse f., effroi m.

saksa: Angst f. unkari: borzadály, iszonyat

Liittyvät sanat

Synonyymit

• fobia
• kauhu
• pelko

Johdokset

• kammota
• kammoksua

• verbit: kammottaa

Yhdyssanat

aukiokammo, korkeanpaikankammo, torikammo

Aiheesta muualla

• kammo Kielitoimiston sanakirjassa