pelko
From Wiktionary, the free dictionary
Remove ads
Suomi
Substantiivi
- tajuttavan uhkan tai vaaran aiheuttama hädän tai tuskan tunne
- Kun näin vastustajani, täytti pelko mieleni.
- Kansa pakeni pelon vallassa.
- Hän oli peloissaan keksinyt hätävalheen.
- (usein monikossa) huoli jonkin mahdollisesta toteutumisesta
- Pelot koronajuomisesta eivät toteutuneet. (Helsingin Sanomat)
Ääntäminen
- IPA: /ˈpelko/
- tavutus: pel‧ko
Taivutus
Etymologia
Käännökset
1. tajuttavan vaaran aiheuttama hädän tunne
Liittyvät sanat
pelätä, pelättävä, pelkuri, pelonsekainen, pelottava
Synonyymit
Johdokset
Yhdyssanat
elämänpelko, ihmispelko, jumalanpelko, koulupelko, kuolemanpelko, lentopelko, muukalaispelko, pelkotila, pelontunne, pimeänpelko
Idiomit
Aiheesta muualla
Remove ads
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads