pelko

From Wiktionary, the free dictionary

Remove ads
Wikipedia
Katso artikkeli Pelko Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

pelko (1-D)

  1. tajuttavan uhkan tai vaaran aiheuttama hädän tai tuskan tunne
    Kun näin vastustajani, täytti pelko mieleni.
    Kansa pakeni pelon vallassa.
    Hän oli peloissaan keksinyt hätävalheen.
  2. (usein monikossa) huoli jonkin mahdollisesta toteutumisesta
    Pelot koronajuomisesta eivät toteutuneet. (Helsingin Sanomat)

Ääntäminen

  • IPA: /ˈpelko/
  • tavutus: pel‧ko

Taivutus

Lisätietoja Taivutus, sijamuoto ...

Etymologia

verbi pelätä (vahva vartalo pelkää- ) + johdin -o

Käännökset

Liittyvät sanat

pelätä, pelättävä, pelkuri, pelonsekainen, pelottava

Synonyymit
Johdokset
Yhdyssanat

elämänpelko, ihmispelko, jumalanpelko, koulupelko, kuolemanpelko, lentopelko, muukalaispelko, pelkotila, pelontunne, pimeänpelko

Idiomit

  • olla pelko persiissä
    1. (arkikieltä, alatyyliä) pelottaa, hirvittää
      Kattokruunu pitää poistaa. Aina saa olla pelko persiissä, että se tippuu päälle.

Aiheesta muualla

  • pelko Kielitoimiston sanakirjassa
  • pelko Tieteen termipankissa
  • pelko Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkelit 921, 1211, 3740 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Remove ads

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads