kanerva

Katso artikkeli Kanerva Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

kanerva (10)

1. kanervakasveihin kuuluva varpu Calluna vulgaris
2. (yleisesti) mikä tahansa kanervien (Calluna) suvun kasvi

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑnerʋɑ/
• tavutus: ka‧ner‧va

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kanerva	kanervat
genetiivi	kanervan	kanervien (kanervain)
partitiivi	kanervaa	kanervia
akkusatiivi	kanerva; kanervan	kanervat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kanervassa	kanervissa
elatiivi	kanervasta	kanervista
illatiivi	kanervaan	kanerviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kanervalla	kanervilla
ablatiivi	kanervalta	kanervilta
allatiivi	kanervalle	kanerville
muut sijamuodot
essiivi	kanervana	kanervina
translatiivi	kanervaksi	kanerviksi
abessiivi	kanervatta	kanervitta
instruktiivi	–	kanervin
komitatiivi	–	kanervine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kanerva-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

Sanan alkuperä on tuntematon. Sillä on likimääräisiä vastineita lähisukukielissä: karjalan kanarva, vepsän kanabr', vatjan kanabro ja viron kanarbik. Venäjän murteellista sanaa канáбра pidetään lainana itämerensuomesta. Kirjakielessä sana esiintyy jo Agricolalla.^[1]

Käännökset

1. Calluna vulgaris

englanti: heather ruotsi: ljung saksa: Besenheide, Heidekraut turkki: funda, süpürge otu, süpürge çalısı

ukraina: верес m. unkari: csarab venäjä: вереск m. viro: kanarbik

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kanervikko

Yhdyssanat

kanervakasvi, kanervakäärme, kanervankukka, kanervanummi, kanervatyyppi, kellokanerva, kurjenkanerva

Aiheesta muualla

• kanerva Kielitoimiston sanakirjassa
• kanerva Tieteen termipankissa
• Artikkeli 4802 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa