kani

Suomi

Substantiivi

kani (5)

1. kaniini
2. kaniinin muokattu nahka eli turkis
3. (slangia) panttilainaamo

   Vein kelloni kaniin.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑ.ni/
• tavutus: ka‧ni

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kani	kanit
genetiivi	kanin	kanien (kanein)
partitiivi	kania	kaneja
akkusatiivi	kani; kanin	kanit
sisäpaikallissijat
inessiivi	kanissa	kaneissa
elatiivi	kanista	kaneista
illatiivi	kaniin	kaneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kanilla	kaneilla
ablatiivi	kanilta	kaneilta
allatiivi	kanille	kaneille
muut sijamuodot
essiivi	kanina	kaneina
translatiivi	kaniksi	kaneiksi
abessiivi	kanitta	kaneitta
instruktiivi	–	kanein
komitatiivi	–	kaneine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kani-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

panttilainaamo-merkitys venäjän kielestä, sana кон ('uhkapelin pankki', 'pelin osapuoli') < ilmaus "поставить на кон" ("panna likoon")

Käännökset

1. jäniseläin

Ks. kaniini

2. turkis

italia: lapin

saksa: Kanin n.

3. panttilainaamo

Ks. panttilainaamo

Liittyvät sanat

• jänis, pupu
• kanissa

Johdokset

• verbit: kanittaa

Yhdyssanat

citykani, kanikonttori, kanikoppi, kaniturkki, sähkökani

Aiheesta muualla

• kani Kielitoimiston sanakirjassa
• Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Kani ja kani. Kotimaisten kielten keskus
• Artikkelit 777, 1612 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Kiribati

Verbi

kani

1. haluta

Kroatia

Substantiivi

kani

1. yksikön datiivimuoto sanasta kana
2. yksikön lokatiivimuoto sanasta kana

Verbi

kani

1. (taivutusmuoto) yksikön 3. persoonan preesens verbistä kaniti
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoona verbistä kaniti