pupu

Suomi

Substantiivi

pupu (1)

1. (lasten kieli) erityisesti lasten käyttämä hellittelynimi kaniinille tai jänikselle

Ääntäminen

• IPA: /ˈpupu/
• tavutus: pu‧pu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	pupu	puput
genetiivi	pupun	pupujen
partitiivi	pupua	pupuja
akkusatiivi	pupu; pupun	puput
sisäpaikallissijat
inessiivi	pupussa	pupuissa
elatiivi	pupusta	pupuista
illatiivi	pupuun	pupuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	pupulla	pupuilla
ablatiivi	pupulta	pupuilta
allatiivi	pupulle	pupuille
muut sijamuodot
essiivi	pupuna	pupuina
translatiivi	pupuksi	pupuiksi
abessiivi	puputta	pupuitta
instruktiivi	–	pupuin
komitatiivi	–	pupuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	pupu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

onomatopoeettinen sana, vrt. puputtaa

Käännökset

1. erityisesti lasten käyttämä hellittelynimi kaniinille tai jänikselle

englanti: bunny italia: coniglietto m., leprotto m.

ranska: lapinou m., lapin m.

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• hunajapupu, jänöpupu, pupuhaukka, pupujussi, pupupöksy, puputyttö, pääsiäispupu

Idiomit

• tulla / mennä pupu pöksyyn – olla uskaltamatta tehdä jotain, jänistää

Aiheesta muualla

• pupu Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 777 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa