kankeus

Suomi

Substantiivi

kankeus (40)

1. se, että on kankea

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑŋkeus/ tai /ˈkɑŋkeu̯s/
• tavutus: kan‧ke‧us / kan‧keus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kankeus	kankeudet
genetiivi	kankeuden	kankeuksien
partitiivi	kankeutta	kankeuksia
akkusatiivi	kankeus; kankeuden	kankeudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	kankeudessa	kankeuksissa
elatiivi	kankeudesta	kankeuksista
illatiivi	kankeuteen	kankeuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kankeudella	kankeuksilla
ablatiivi	kankeudelta	kankeuksilta
allatiivi	kankeudelle	kankeuksille
muut sijamuodot
essiivi	kankeutena	kankeuksina
translatiivi	kankeudeksi	kankeuksiksi
abessiivi	kankeudetta	kankeuksitta
instruktiivi	–	kankeuksin
komitatiivi	–	kankeuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kankeude-
vahva vartalo	kankeute-
konsonantti- vartalo	kankeut-

Etymologia

adjektiivi kankea + johdin -us

Käännökset

1. se, että on kankea

englanti: stiffness

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

alkukankeus, kuolonkankeus, virastokankeus

Aiheesta muualla

• kankeus Kielitoimiston sanakirjassa