kankea

Suomi

Adjektiivi

kankea (15) (komparatiivi kankeampi, superlatiivi kankein) (taivutus[luo])

1. jäykkä, taipumaton, vaikea liikuttaa

   kankeat jäsenet

   kankea kieli

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑŋkeɑ/
• tavutus: kan‧ke‧a

Etymologia

• ehkä substantiivi kanki^[1] + johdin -ea

Käännökset

1. jäykkä, taipumaton, vaikea liikuttaa

englanti: stiff

Liittyvät sanat

Johdokset

• adverbit: kankeasti
• substantiivit: kankeus
• verbit: kangistaa, kankeuttaa

Yhdyssanat

kylmänkankea

Vastakohta

• notkea

Aiheesta muualla

• kankea Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

kankea

1. yksikön partitiivimuoto sanasta kanki

Verbi

kankea

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kangeta
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kangeta
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kangeta