kanki

Suomi

Substantiivi

kanki (7-G)

1. puinen tai metallinen tanko varsinkin vipuna tai vivun tapaan käytettynä
2. pitkänomainen tanko, harkko tai pötkö

   Tinaa myydään kankina.

   Saippuakangesta saadaan monta palaa.

3. (kuvaannollisesti) notkeudeltaan jäykkä henkilö

   Poliitikko oli kanki tanssiessaan.

4. (alatyyliä) jäykistynyt penis

   olla kanki kovana

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑŋki/, [ˈkɑ̝ŋk̟i]
• tavutus: kan‧ki

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kanki	kanget
genetiivi	kangen	kankien (kankein)
partitiivi	kankea	kankia
akkusatiivi	kanki; kangen	kanget
sisäpaikallissijat
inessiivi	kangessa	kangissa
elatiivi	kangesta	kangista
illatiivi	kankeen	kankiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kangella	kangilla
ablatiivi	kangelta	kangilta
allatiivi	kangelle	kangille
muut sijamuodot
essiivi	kankena	kankina
translatiivi	kangeksi	kangiksi
abessiivi	kangetta	kangitta
instruktiivi	–	kangin
komitatiivi	–	kankine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kange-
vahva vartalo	kanke-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• [4]: makkarakangesta, yksittäinen makkara on kanki  selvennä

Käännökset

1. metallinen tanko

englanti: bar, iron bar

Liittyvät sanat

• harkko
• pötkö
• tanko

Johdokset

• adjektiivit: kankea
• verbit: kangeta, kangistaa, kangistua

Yhdyssanat

kanki-istutus, kankipalmikko, kankirauta, kankirikki, kankisaippua, kankiteräs, kankivasara, kiertokanki, puukanki, rautakanki, saippuakanki, vääntökanki

Aiheesta muualla

• kanki Kielitoimiston sanakirjassa