karate
From Wiktionary, the free dictionary
Remove ads
Suomi
Substantiivi
karate (8)
- eräs japanilainen itsepuolustus- ja kamppailulaji, joka monipuolisten harjoitteiden lisäksi jakautuu kilpailtaviin liikesarjoista koostuvaan kataan ja pääasiassa lyönnein ja potkuin käytävään kumiteen
- (harvinainen) pinta (tauti)
Ääntäminen
- IPA: /ˈkɑrɑt̪e/
- tavutus: ka‧ra‧te
Etymologia
- (kamppailulaji) äännelaina japanin kielen sanasta 空手
- (tauti) taudinaiheuttajan tieteellisestä nimestä Treponema carateum
Taivutus
Käännökset
2. pinta (tauti)
|
Ks. pinta |
Liittyvät sanat
Yläkäsitteet
Yhdyssanat
karateisku, karatepotku, täyskontaktikarate
Aiheesta muualla
- karate Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 5065 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Remove ads
Englanti
Substantiivi
karate (ei monikkoa)
- (urheilu) karate
Ruotsi
Substantiivi
karate yl. (yks. määr. karaten[luo], ei monikkoa)
- (urheilu) karate
Viro
Substantiivi
karate
- (urheilu) karate
Kroatia
Substantiivi
| yksikkö | |
| nominatiivi | karàte |
| genetiivi | karàtea |
| datiivi-lokatiivi | karàteu |
| akkusatiivi | karàte |
| vokatiivi | karateu |
| instrumentaali | karàteom |
karàte m.
Aiheesta muualla
- karàte Školski rječnik hrvatskoga jezika
Substantiivi
kȁrate
- monikon akkusatiivimuoto sanasta karat
Verbi
karate
- (taivutusmuoto) monikon 2. persoonan preesens verbistä karati
Serbia
Substantiivi
karate
Serbokroaatti
Substantiivi
karate
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads