karikko

Suomi

Substantiivi

karikko (4-A)

1. (myös kuvaannollisesti) paikka, jossa on useita kareja

Ääntäminen

• IPA: [ˈkɑrikːo]

Tavutus

• tavutus: ka‧rik‧ko

Etymologia

• sanasta kari ja johtimesta -kko

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	karikko	karikot
genetiivi	karikon	karikoiden karikoitten karikkojen
partitiivi	karikkoa	karikkoja karikoita
akkusatiivi	karikko; karikon	karikot
sisäpaikallissijat
inessiivi	karikossa	karikoissa
elatiivi	karikosta	karikoista
illatiivi	karikkoon	karikkoihin karikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	karikolla	karikoilla
ablatiivi	karikolta	karikoilta
allatiivi	karikolle	karikoille
muut sijamuodot
essiivi	karikkona	karikkoina karikoina
translatiivi	karikoksi	karikoiksi
abessiivi	karikotta	karikoitta
instruktiivi	–	karikoin
komitatiivi	–	karikkoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kariko-
vahva vartalo	karikko-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. paikka, jossa on useita kareja

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: karikkoinen

Yhdyssanat

karikkoranta

Aiheesta muualla

• karikko Kielitoimiston sanakirjassa