kari

Suomi

Substantiivi

kari (5)

1. vedenpinnan alla tai vain hieman sen päällä oleva kivi tai kallio, johon veneet tai laivat voivat vahingossa törmätä, matalikko

   Ajoimme karille.

2. pieni, kallioinen tai kalliorantainen saari, käytetään erityisesti paikannimissä
3. (kuvaannollisesti) ongelma tai epäonnistuminen

   Neuvottelut ajoivat karille.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑri/, [ˈkɑ̝ri]
• tavutus: ka‧ri

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kari	karit
genetiivi	karin	karien (karein)
partitiivi	karia	kareja
akkusatiivi	kari; karin	karit
sisäpaikallissijat
inessiivi	karissa	kareissa
elatiivi	karista	kareista
illatiivi	kariin	kareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	karilla	kareilla
ablatiivi	karilta	kareilta
allatiivi	karille	kareille
muut sijamuodot
essiivi	karina	kareina
translatiivi	kariksi	kareiksi
abessiivi	karitta	kareitta
instruktiivi	–	karein
komitatiivi	–	kareine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kari-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

vanha germaaninen laina^[1]

Käännökset

1. maantiede

englanti: rock, shoal espanja: escollo ranska: écueil m.

venäjä: мель viro: kari, kaljumadalik, rahu

2. pieni saari

englanti: skerry ranska: récif m.

turkki: adacık

3. kuvaannollinen

englanti: trap, pitfall espanja: escollo

ranska: écueil m.

Liittyvät sanat

• karikkoinen

Johdokset

• adjektiivit: karinen
• substantiivit: karikko
• verbit: kariutua

Yhdyssanat

karikukko, karilleajo, salakari

Anagrammit

arki, raki

Idiomit

• ajaa karille

Aiheesta muualla

• kari Kielitoimiston sanakirjassa

Ainu

Verbi

kari, kaksipaikkainen verbi

1. kiertää ympäri, pyörittää

Etymologia

ei käytetä yksinään vaan ainoastaan osana muita sanoja

Verbi

kari, yksipaikkainen verbi

1. (aaveesta, hirviöstä) kierrellä ympäriinsä, kuljeksia ympäriinsä, maleksia ympäriinsä

Lähteet

• Tamura, Suzuko: アイヌ語沙流方言辞典. (Ainugo Saru hogen jiten, Ainun sarun murteen sanakirja). Soufuukan, 1996. ISBN 978-488-323-093-8.
• Kayano, Shigeru (toim.): 萱野茂のアイヌ語辞典. (Kayano Shigeru no ainugo jiten, Kayano Shigerun ainun sanakirja). Sanseidou, 1996. ISBN 978-438-517-050-3.

Viro

Substantiivi

kari (gen. karja, part. karja)

1. karja
2. lauma; parvi

Taivutus

• tyyppi 24u (padi) padi

• monikon partitiivi karju ja karjasid

Substantiivi

kari (gen. kari, part. kari)

1. kari

   veealused karid – vedenalaiset karit

   laev on karil – laiva on karilla

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 17 (elu) elu

  Näytä/piilota taivutustaulukko

	yksikkö	monikko
nominatiivi	kari	karid
genetiivi	kari	karide
partitiivi	kari	karisid
illatiivi	karisse	karidesse
inessiivi	karis	karides
elatiivi	karist	karidest
allatiivi	karile	karidele
adessiivi	karil	karidel
ablatiivi	karilt	karidelt
translatiivi	kariks	karideks
terminatiivi	karini	karideni
essiivi	karina	karidena
abessiivi	karita	karideta
komitatiivi	kariga	karidega

Substantiivi

kari (gen. kari, part. kari)

1. kuri, komento

   kõva kari – kova / ankara komento

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 17 (elu) elu

  Näytä/piilota taivutustaulukko

	yksikkö	monikko
nominatiivi	kari	karid
genetiivi	kari	karide
partitiivi	kari	karisid
illatiivi	karisse	karidesse
inessiivi	karis	karides
elatiivi	karist	karidest
allatiivi	karile	karidele
adessiivi	karil	karidel
ablatiivi	karilt	karidelt
translatiivi	kariks	karideks
terminatiivi	karini	karideni
essiivi	karina	karidena
abessiivi	karita	karideta
komitatiivi	kariga	karidega

Liittyvät sanat

• disitpliin

Aiheesta muualla

• kari Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
• kari sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)