karkelo

Suomi

Substantiivi

karkelo (2)

1. (myös monikossa) juhla, tanssi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	karkelo	karkelot
genetiivi	karkelon	karkelojen karkeloiden karkeloitten
partitiivi	karkeloa	karkeloita karkeloja
akkusatiivi	karkelo; karkelon	karkelot
sisäpaikallissijat
inessiivi	karkelossa	karkeloissa
elatiivi	karkelosta	karkeloista
illatiivi	karkeloon	karkeloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	karkelolla	karkeloilla
ablatiivi	karkelolta	karkeloilta
allatiivi	karkelolle	karkeloille
muut sijamuodot
essiivi	karkelona	karkeloina
translatiivi	karkeloksi	karkeloiksi
abessiivi	karkelotta	karkeloitta
instruktiivi	–	karkeloin
komitatiivi	–	karkeloine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	karkelo-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• karata (:karkaa-) -sanan johdos^[1]

Käännökset

1. juhla, tanssi

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

• karkelo Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 3746 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa