karvalakki

Suomi

Substantiivi

karvalakki

1. kylmään ilmanalaan jalostunut turkista ja usein korvaläpät sisältävä päähine, jollaisia on perinteisesti käytetty Venäjällä ja Skandinaviassa
2. (leikkimielinen) yksinkertainen, halpa malli tai versio; jokin, missä ei ole mitään ylimääräistä

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑrʋɑˌlɑkːi/
• tavutus: kar‧va‧lak‧ki

Etymologia

yhdyssana sanoista karva ja lakki

Käännökset

1. kylmään ilmanalaan jalostunut turkispäähine

englanti: fur hat, fur cap saksa: Uschanka f.

unkari: kucsma

Liittyvät sanat

• koivistolainen
• nikita
• pesukarhulakki
• susilakki

Synonyymit

• turkislakki

Yhdyssanat

karvalakkilähetystö, karvalakkimalli, karvalakkipuoli

Aiheesta muualla

• karvalakki Kielitoimiston sanakirjassa