lakki

Suomi

Substantiivi

lakki (5-A) (monikko lakit)

1. pehmeitä kangasosia sisältävä, yleensä lipallinen päähine
2. sienen itiöemän varren päässä oleva osa, hattu

Ääntäminen

• IPA: /ˈlɑkːi/, [ˈlɑk̟ːi]
• tavutus: lak‧ki

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	lakki	lakit
genetiivi	lakin	lakkien (lakkein)
partitiivi	lakkia	lakkeja
akkusatiivi	lakki; lakin	lakit
sisäpaikallissijat
inessiivi	lakissa	lakeissa
elatiivi	lakista	lakeista
illatiivi	lakkiin	lakkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	lakilla	lakeilla
ablatiivi	lakilta	lakeilta
allatiivi	lakille	lakeille
muut sijamuodot
essiivi	lakkina	lakkeina
translatiivi	lakiksi	lakeiksi
abessiivi	lakitta	lakeitta
instruktiivi	–	lakein
komitatiivi	–	lakkeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	laki-
vahva vartalo	lakki-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

germaaninen laina^[1]

Käännökset

1. päähine

englanti: cap inarinsaame: kappeer italia: berretto m. latvia: cepure f. liettua: kepurė f. pohjoissaame: gahpir

ruotsi: mössa, keps, smäck saksa: Mütze f. ukraina: кепка, кашкет; шапка unkari: sapka viro: müts

2. itiöemän yläosa

englanti: cap espanja: sombrerete m. italia: cappella di fungo f. latvia: cepurīte f. liettua: kepurė f.

ranska: chapeau m. ruotsi: hatt saksa: Hut m. ukraina: шапка f. viro: kübar

Liittyvät sanat

• hattu

Johdokset

• verbit: lakittaa

Yhdyssanat

hiippalakki, karvalakki, kasakkalakki, kenttälakki, kipparinlakki, koppalakki, krimilakki, kriminnahkalakki, lakinlippa, lakinnosto, lakinreuhka, lakkihylly, lakkireuhka, lakkisieni, lentäjänlakki, lippalakki, madonlakki, napalakki, neljäntuulenlakki, patalakki, piippalakki, piippolakki, pipolakki, puuhkalakki, risalakki, suippolakki, teekkarilakki, tonttulakki, tupsulakki, turkislakki, uimalakki, valkolakki, virkalakki, ylioppilaslakki

Alakäsitteet

• lätsä

Aiheesta muualla

• lakki Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 1 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa