katkelma

Suomi

Substantiivi

katkelma (10)

1. osa, joka on otettu pidemmästä teoksesta

   Levy sisältää katkelmia säveltäjän tunnetuimmista teoksista.

2. osa, joka on säilynyt jostain pidemmästä teoksesta, fragmentti

   Baabelista peräisin olevasta 7-osaisesta luomisrunosta tunnetaan nyt 49 katkelmaa.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑt̪kelmɑ/
• tavutus: kat‧kel‧ma

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	katkelma	katkelmat
genetiivi	katkelman	katkelmien (katkelmain)
partitiivi	katkelmaa	katkelmia
akkusatiivi	katkelma; katkelman	katkelmat
sisäpaikallissijat
inessiivi	katkelmassa	katkelmissa
elatiivi	katkelmasta	katkelmista
illatiivi	katkelmaan	katkelmiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	katkelmalla	katkelmilla
ablatiivi	katkelmalta	katkelmilta
allatiivi	katkelmalle	katkelmille
muut sijamuodot
essiivi	katkelmana	katkelmina
translatiivi	katkelmaksi	katkelmiksi
abessiivi	katkelmatta	katkelmitta
instruktiivi	–	katkelmin
komitatiivi	–	katkelmine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	katkelma-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi katketa (vokaalivartalo katkea- ) + johdin -elma

Käännökset

1. pidemmästä teoksesta otettu osa

englanti: excerpt

2. pidemmästä teoksesta säilynyt osa

englanti: fragment

ruotsi: fragment

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: katkelmallinen

Yhdyssanat

runonkatkelma, tekstinkatkelma

Aiheesta muualla

• katkelma Kielitoimiston sanakirjassa