katketa

Suomi

Verbi

katketa (74) (taivutus[luo])

1. mennä poikki, jakaantua useaan osaan

   Kynä katkesi.

2. (kuvaannollisesti) loppua yhtäkkiä, päättyä yhtäkkiä, sammua yhtäkkiä

   Puhelu katkesi.

   Ajatus katkesi.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑt̪ket̪ɑˣ/
• tavutus: kat‧ke‧ta

Etymologia

• vrt. katki (vartalo katke- + johdin -t- (:-a-) + infinitiivin tunnus -a)

Käännökset

1. mennä poikki, jakaantua useaan osaan

ranska: se briser, se casser, se rompre

2. (kuvaannollisesti) loppua yhtäkkiä, päättyä yhtäkkiä, sammua yhtäkkiä

ranska: s'interrompre

Liittyvät sanat

• katki

Johdokset

• substantiivit: katkelma, katko, katkos
• verbit: frekventatiivinen katkoa, momentaaninen katkaista

Yhdyssanat

katkeamiskohta, katkeamispiste

Aiheesta muualla

• katketa Kielitoimiston sanakirjassa
• katketa Suomen murteiden sanakirjassa
• katketa Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkeli 664 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Vepsä

Verbi

katketa

1. katketa