kaulata

Suomi

Verbi

kaulata (73) (taivutus[luo])

1. poistaa kuorta kasvavan puun rinnankorkeudelta koko ympärykseltä sen pystyyn tappamiseksi kahdessa-kolmessa vuodessa ehdyttämällä sen juuristo

   Kun puu kaulataan, yhteyttämistuotteet eivät varastoidu talveksi juuristoon ja palaudu keväällä latvaan kun yhteys on katkaistu.

   Harmaaleppä ei tee juurivesoja kun se on kaulattu pari vuotta ennen kaatamista.

   Parhaiten haavasta pääsee eroon kaulaamalla sen.

Etymologia

kaula-sanan yhteyteen kuuluva balttilainen laina^[1]

Käännökset

1. poistaa kuorta kasvavan puun rinnankorkeudelta koko ympärykseltä

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kaulaaminen, kaulaus

Muut sanueen sanat

• substantiivit: kaula
• verbit: kaulailla

Aiheesta muualla

• kaulata Kielitoimiston sanakirjassa
• kaulata Suomen etymologisessa sanakirjassa

Verbi

kaulata (73) (taivutus[luo])

1. silittää kankaita käsimankelilla

Etymologia

ruotsin sanasta kavla^[2]

Käännökset

1. silittää käsimankelilla

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kaulaus
• verbit: kaulia

Muut sanueen sanat

• substantiivit: kaulain, kaulin
• verbit: kaulia

Aiheesta muualla

• kaulata Suomen etymologisessa sanakirjassa