kaula

From Wiktionary, the free dictionary

Remove ads
Wikipedia
Katso artikkeli Kaula Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

kaula (9)

  1. ruumiinosa pään ja vartalon välillä
  2. jonkin kapea osa
    pullonkaula, kohdunkaula
    Kitaran kaula kiinnitetään runkoon jyrsittyyn koloon ruuveilla.
  3. etäisyys, etumatka
    Johdossa ollut urheilija kasvatti kaulaa kilpailijoihinsa.

Ääntäminen

  • IPA: /ˈkɑu̯lɑ/
  • tavutus: kau‧la

Taivutus

Lisätietoja Taivutus, sijamuoto ...

Etymologia

balttilainen laina (n. 2000–3000 vuotta sitten)[1]

Käännökset

Liittyvät sanat

Johdokset
Yhdyssanat

hampaankaula, juurikaula, kanankaula, kaula-aukko, kaulahermo, kaulahihna, kaulahuivi, kaulakello, kaulaketju, kaulakipu, kaulakoru, kaulaliina, kaulamikrofoni, kaulanauha, kaulanikama, kaulapanta, kaulaparta, kaularanka, kaularauhanen, kaularauta, kaulariipus, kaulasuoni, kaulavaltimo, kenokaula, kierokaula, kiertokaula, kohdunkaula, käsikaulaa, käärmekaula, pullonkaula

Idiomit

Aiheesta muualla

  • kaula Kielitoimiston sanakirjassa
  • kaula Tieteen termipankissa
Remove ads

Havaiji

Substantiivi

kaula

  1. köysi

Viitteet

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads