kaula
From Wiktionary, the free dictionary
Remove ads
Suomi
Substantiivi
kaula (9)
- ruumiinosa pään ja vartalon välillä
- jonkin kapea osa
- pullonkaula, kohdunkaula
- Kitaran kaula kiinnitetään runkoon jyrsittyyn koloon ruuveilla.
- etäisyys, etumatka
- Johdossa ollut urheilija kasvatti kaulaa kilpailijoihinsa.
Ääntäminen
- IPA: /ˈkɑu̯lɑ/
- tavutus: kau‧la
Taivutus
Etymologia
balttilainen laina (n. 2000–3000 vuotta sitten)[1]
Käännökset
1. ruumiinosa
|
Seuraavissa käännösmerkinnöissä on vikaa (väärä muoto tai kieltä ei ole lisätty tietokantaan): | ||
| ||
3. etumatka
|
Ks. etumatka |
Liittyvät sanat
Johdokset
- adverbit: kaulakkain, kaulatuksin, kaulatusten
- substantiivit: kauluri, kaulus
- verbit: kaulailla, kaulata, kaulita
Yhdyssanat
hampaankaula, juurikaula, kanankaula, kaula-aukko, kaulahermo, kaulahihna, kaulahuivi, kaulakello, kaulaketju, kaulakipu, kaulakoru, kaulaliina, kaulamikrofoni, kaulanauha, kaulanikama, kaulapanta, kaulaparta, kaularanka, kaularauhanen, kaularauta, kaulariipus, kaulasuoni, kaulavaltimo, kenokaula, kierokaula, kiertokaula, kohdunkaula, käsikaulaa, käärmekaula, pullonkaula
Idiomit
Aiheesta muualla
Remove ads
Havaiji
Substantiivi
kaula
Viitteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads