kavio

Katso artikkeli Kavio Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

kavio (3)

1. kavioeläinten varpaan kärkeä tupen tavoin ympäröivä paksuseinäinen sarveiskynsi

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑ.ʋi.o/
• tavutus: ka‧vi‧o

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kavio	kaviot
genetiivi	kavion	kavioiden kavioitten
partitiivi	kaviota	kavioita
akkusatiivi	kavio; kavion	kaviot
sisäpaikallissijat
inessiivi	kaviossa	kavioissa
elatiivi	kaviosta	kavioista
illatiivi	kavioon	kavioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kaviolla	kavioilla
ablatiivi	kaviolta	kavioilta
allatiivi	kaviolle	kavioille
muut sijamuodot
essiivi	kaviona	kavioina
translatiivi	kavioksi	kavioiksi
abessiivi	kaviotta	kavioitta
instruktiivi	–	kavioin
komitatiivi	–	kavioine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kavio-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

mahdollisesti germaaninen laina,^[1] vrt. saksan Huf ruotsin hov, englannin hoof

Käännökset

1. kavioeläinten varpaan kärkeä tupen tavoin ympäröivä paksuseinäinen sarveiskynsi

englanti: hoof espanja: casco m. hollanti: hoef inarinsaame: kozzâ italia: zoccolo m. katalaani: casc m. kiina: 蹄 (tí), 蹄子 (tízi) latina: calx f., ungula f. norja (nynorsk): hóv m. portugali: casco m.

puola: kopyto n. ranska: sabot m. ruotsi: hov saksa: Huf m. turkki: tırnak, toynak ukraina: копито n., ратиця f. uzbekki: tuyoq venäjä: копыто n. viro: kabi

Liittyvät sanat

• kaviollinen
• kopara
• polkuantura
• sorkka
• kopista, kapse

Yhdyssanat

kavioeläimet, kavioeläin, kaviojalka, kaviokitti, kaviokoukku, kaviokuume, kaviokynsi, kavionjälki, kavioura, martokavio, pukinkavio

Aiheesta muualla

• kavio Kielitoimiston sanakirjassa