keili

Suomi

Substantiivi

keili (5)

1. (kirjapaino) kirjakkeen ja ladosrivin korkeus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	keili	keilit
genetiivi	keilin	keilien (keilein)
partitiivi	keiliä	keilejä
akkusatiivi	keili; keilin	keilit
sisäpaikallissijat
inessiivi	keilissä	keileissä
elatiivi	keilistä	keileistä
illatiivi	keiliin	keileihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	keilillä	keileillä
ablatiivi	keililtä	keileiltä
allatiivi	keilille	keileille
muut sijamuodot
essiivi	keilinä	keileinä
translatiivi	keiliksi	keileiksi
abessiivi	keilittä	keileittä
instruktiivi	–	keilein
komitatiivi	–	keileine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	keili-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. kirjakkeen ja ladosrivin korkeus

ruotsi: kägel

Aiheesta muualla

• Tekstuaalitieteet:keili Tieteen termipankissa