kirjake

Suomi

Substantiivi

kirjake (48-A)

1. kirjapainoissa kelmuvedosten vetämiseen tai tekstien painamiseen käytettävä kirjaimen, numeron tms. kohokuvalla varustettu nelisärmäinen yl. metallinen kappale

Ääntäminen

• IPA: /ˈkirjɑkeˣ/
• tavutus: kir‧ja‧ke

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kirjake	kirjakkeet
genetiivi	kirjakkeen	kirjakkeiden kirjakkeitten
partitiivi	kirjaketta	kirjakkeita
akkusatiivi	kirjake; kirjakkeen	kirjakkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi	kirjakkeessa	kirjakkeissa
elatiivi	kirjakkeesta	kirjakkeista
illatiivi	kirjakkeeseen	kirjakkeisiin kirjakkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kirjakkeella	kirjakkeilla
ablatiivi	kirjakkeelta	kirjakkeilta
allatiivi	kirjakkeelle	kirjakkeille
muut sijamuodot
essiivi	kirjakkeena	kirjakkeina
translatiivi	kirjakkeeksi	kirjakkeiksi
abessiivi	kirjakkeetta	kirjakkeitta
instruktiivi	–	kirjakkein
komitatiivi	–	kirjakkeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kirjakkee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kirjaket-

Etymologia

kirja + -ke

Käännökset

1. kirjapainoissa käytettävä kirjaimen, numeron tms. kohokuvalla varustettu nelisärmäinen metallinen kappale

englanti: type ruotsi: typ yl.

saksa: Type f.

Liittyvät sanat

• keili
• kelmuvedos
• kirjapaino
• kirjasin
• linotyyppi
• teksti

Yhdyssanat

kirjakekasti, kirjakemetalli, kirjakerivi

Aiheesta muualla

• kirjake Kielitoimiston sanakirjassa
• kirjake Tieteen termipankissa