keko

Suomi

Substantiivi

keko (1-D)

1. kartionmuotoinen kasa irtonaista ainetta
2. (erit.) eräiden muurahaisten rakentama pesä
3. (ohjelmointi) dynaamiseen muistinvaraukseen käytettävä vapaa muistialue
4. (ohjelmointi) tietorakenne, jolle on ominaista, että sen suurin (tai pienin) alkio on aina helposti saatavilla

Ääntäminen

• IPA: /ˈkeko/, [ˈk̟e̞ko̞]
• tavutus: ke‧ko

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	keko	keot
genetiivi	keon	kekojen
partitiivi	kekoa	kekoja
akkusatiivi	keko; keon	keot
sisäpaikallissijat
inessiivi	keossa	keoissa
elatiivi	keosta	keoista
illatiivi	kekoon	kekoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	keolla	keoilla
ablatiivi	keolta	keoilta
allatiivi	keolle	keoille
muut sijamuodot
essiivi	kekona	kekoina
translatiivi	keoksi	keoiksi
abessiivi	keotta	keoitta
instruktiivi	–	keoin
komitatiivi	–	kekoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	keo-
vahva vartalo	keko-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. kartionmuotoinen kasa irtonaista ainetta

englanti: stack

Liittyvät sanat

• kekonen
• kekottaa
• kupo

Synonyymit

• koko

Yhdyssanat

heinäkeko, kekokatto, kekomuurahainen, kekopesä, muurahaiskeko, unikeko

Idiomit

• kantaa kortensa kekoon – osallistua omalla panoksellaan johonkin

Aiheesta muualla

• keko Kielitoimiston sanakirjassa