kupo

Katso artikkeli Kupo Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

kupo (1-E)

1. kimppu puituja suoria olkia

   Ana makaili Nuutin talossa uunin päällä kupo olkia vuoteenaan ja loi tutkivan katseen menneisyyteen. (Känä, 1919)

Ääntäminen

• IPA: /ˈkupo/
• tavutus: ku‧po

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kupo	kuvot
genetiivi	kuvon	kupojen
partitiivi	kupoa	kupoja
akkusatiivi	kupo; kuvon	kuvot
sisäpaikallissijat
inessiivi	kuvossa	kuvoissa
elatiivi	kuvosta	kuvoista
illatiivi	kupoon	kupoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kuvolla	kuvoilla
ablatiivi	kuvolta	kuvoilta
allatiivi	kuvolle	kuvoille
muut sijamuodot
essiivi	kupona	kupoina
translatiivi	kuvoksi	kuvoiksi
abessiivi	kuvotta	kuvoitta
instruktiivi	–	kuvoin
komitatiivi	–	kupoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kuvo-
vahva vartalo	kupo-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

balttilainen laina^[1]

Liittyvät sanat

• keko
• parmas

Yhdyssanat

• olkikupo

Aiheesta muualla

• kupo Kielitoimiston sanakirjassa

Ido

Substantiivi

kupo

1. pokaali