kellokas

kellokas (41-A)

laumaa johtava lehmä, lammas tai poro, jolla on kello kaulassa
(kuvaannollisesti) johtohenkilö, johtohahmo, puolestapuhuja
suomenruotsalaisen kulttuurin kellokas

Lisätietoja Taivutus, sijamuoto ...

substantiivi kello + johdin -kas

1. laumaa johtava lehmä, lammas tai poro, jolla on kello kaulassa

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kellokas	kellokkaat
genetiivi	kellokkaan	kellokkaiden kellokkaitten
partitiivi	kellokasta	kellokkaita
akkusatiivi	kellokas; kellokkaan	kellokkaat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kellokkaassa	kellokkaissa
elatiivi	kellokkaasta	kellokkaista
illatiivi	kellokkaaseen	kellokkaisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kellokkaalla	kellokkailla
ablatiivi	kellokkaalta	kellokkailta
allatiivi	kellokkaalle	kellokkaille
muut sijamuodot
essiivi	kellokkaana	kellokkaina
translatiivi	kellokkaaksi	kellokkaiksi
abessiivi	kellokkaatta	kellokkaitta
instruktiivi	–	kellokkain
komitatiivi	–	kellokkaine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kellokkaa-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kellokas-

Suomi