kellunta

Suomi

Substantiivi

kellunta (9-J)

1. kelluminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈkelːunt̪ɑ/
• tavutus: kel‧lun‧ta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kellunta	kellunnat
genetiivi	kellunnan	kelluntojen (kelluntain)
partitiivi	kelluntaa	kelluntoja
akkusatiivi	kellunta; kellunnan	kellunnat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kellunnassa	kellunnoissa
elatiivi	kellunnasta	kellunnoista
illatiivi	kelluntaan	kelluntoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kellunnalla	kellunnoilla
ablatiivi	kellunnalta	kellunnoilta
allatiivi	kellunnalle	kellunnoille
muut sijamuodot
essiivi	kelluntana	kelluntoina
translatiivi	kellunnaksi	kellunnoiksi
abessiivi	kellunnatta	kellunnoitta
instruktiivi	–	kellunnoin
komitatiivi	–	kelluntoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kellunna-
vahva vartalo	kellunta-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi kellua + johdin -nta

Käännökset

1. kelluminen

englanti: floating

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

kelluntaliivi, kelluntapukine, kelluntatakki

Aiheesta muualla

• kellunta Kielitoimiston sanakirjassa
• kellunta Tieteen termipankissa