keri

Suomi

Substantiivi

keri

1. (murteellinen) kehys, tuohirengas; vakka^[1]

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kerho

Verbi

keri

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä keriä
2. indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä keriä
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä keriä
4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä keriä

Viro

Verbi

keri

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kerima
2. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kerima
3. imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kerima